Me tulemme taas...

Ei edes viitsi kirjoittaa, että pitkästä aikaa. Totuus on karmaiseva, näin on tapahtunut. Paljon on tapahtunut reilussa puolessa vuodessa kuten arvata saattaa. On ollut muuttoa, remonttia, synttäreitä, paiseilua, kesälomaa, leikkausta, toipumista, grillausta, rullaluistelua, mustikanpoimintaa, töihinpaluuta, päivähoidon aloitusta, ensi-iltaa ja harjoittelua. Pelkäsimme jo ettemme pääse enää sivuille takaisin mutta niin vaan saatiin sivut auki.

Tässä muutamia kuvia elikkäs valittuja paloja kesältä 2007!

Tässä Heikki tutustuu kesäkuun alussa juoksuhautaan Kuhmon Saunajärvellä. Minä riemastuin kovin haudasta löytyneistä korvasienistä.



Mökin rauhasta saimme nauttia kesäkuun alun päivinä. Meille osuikin ihan mukiinmenevä hellejakso. Veneilimme läheisillä kallioilla, jossa paistoimme makkaroita ja ihmettelimme pörrääviä moottoriveneitä.

Vierailimme myös mm. Korkeasaaressa ja Turun Suomen joutsenessa ja perämoottorimuseossa!!! Vettä satoi, mansikka maistui, pantteri valtasi olohuoneemme, balleriina riehui terassilla ja sammakkomies valmistui kylpyammesukellukseen.

Tässäpä näitä tällä erää! Päivitys on taas tehty, joten emme oli ihan toivottomia. Kirpeitä syyspäiviä seuraten siirrymme vähitellen talviaikaan. Talviunta ilma enteilee mutta toivottavasti unihiekka ei taas lennä tänne blogimme sivuille asti....

Pitkästä aikaa...

Aikaa on kulunut edellisestä kirjoituksesta mutta ne kiireet, ne kiireet...








Meillä on tänä viikonloppuna ollut täällä hiekkaisessa harjussa oikea hiiri, maskeerattu sellainen, mutta jopa yöunille on hiiri- ja kissamaskeissa menty! Myöskin ulkoilut mahtavassa tammikuisessa auringonpaisteessa tehtiin viikset kasvoilla. Eli roolileikit on nyt kova sana.

Joululoma oli aivan mahtava. Ehdimme olla keskenämme ja sukulaisten kanssa, loma oli sanalla sanoen oikein onnistunut. Joulupukkikin kävi ja muistoja sai varmaan tuo kohta neljävuotias, niin jännittävä tilanne se partaisen ukon tuleminen oli. Huhtikuun alussa on edessämme muutto, onneksi uuteen asuntoon matkaa on puolikilometriä, mutta tuskin se muuton tuskaa helpottaa... ne tavarat on joka tapauksessa laatikkoon laitettava. Mutta uusi asunto on ihana ja tilaa on sitten majoittaa kauempaakin tulevia... joten ottakaa nyt kutsusta vaari!!

Töitä siis kovasti teemme Heikin kanssa, joten ensi-iltoja on tulossa. Minulla on ensin Reviisorin uudelleen tuleminen maaliskuun puolessa välin, ja Heikki harjoittaa Kauppamatkustajan kuoleman esityskuntoon maaliskuun loppupuolella. Heikki aloittaa myös toukokuun loppupuolella Tuntemattoman sotilaan harjoitukset, joten sotaleskeksi tässä ilmeisesti joudutaan. Harjoitusten määrästä päätellen arki on aikamoista sompaamista välillä, mutta onneksi Elviiran isä on ollut apuna iltaesitysten ja -harjoitusten aikaan. Arki kyllä palauttaa meidät maan tasolle Thalian temppelin syövereistä.

Tässä on Heikki matkalla viime kesänä Tenolle viettämään miestenlomaa kalastuksen merkeissä. Pitkä on matka pohjoiseen mutta se oli tässä kuvassa vasta alussa koska tuhansia kilometrejä oli tälle miehelle vielä tiedossa sinä kesänä. Lapin valloituksen jälkeen oli alkamassa meidän yhteinen ensimmäinen ulkomaan matkamme Riva del Gardalle Italiaan. Mutta eipä mennä asioiden edelle koska jotain suurta saatiin pyydykseen tuolla lapin kullan kimalluksessa...

Kiloja on 16,5! Olen niin ylpeä, että tämä valokuvaukseen ja nukkumiseen keskittynyt mieshenkilö nosti sen retken kaikkein suurimman... Hyvä Heikki! Voimien ja ajoituksen fokusointi!!! Sitten pystyi taas keskittymään olemisen sietömättömään keveyteen mökissä Tenon rannalla... toivon muuten, että hän vie meidät joskus sinne!

Ja tässä on sitten Elviira! Minun rakas tyttäreni, silmäniloni. Meidän yhteinen ilonaiheemme.

Ennen Heikin Lapin matkaa olimme Saimaan rannalla lomailemassa näyttelijöiden lomapaikassa Suvirannassa ensimmäistä kertaa. Säät suosivat meitä ja myöhemmin Italiassa vesisateilla ja flunssassa Heikin kanssa vain muistelimme ihania, hipiää hyväileviä helteitä. Toki saimme nauttia helteistä vielä koti-Suomessa, nehän jatkuivat tänä vuonna syntisen pitkään... mutta kun työt alkoivat ja katkaisivat pahasti auringon palvonnan!

Ja tässä olen minä, sinä ehkä ainoana aurinkoisena päivänä meidän kahden ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkamme aikana. Voi varmaan rehellisesti sanoa, että seura on kaikkein tärkeintä koska tästä alkoi ruokamyrkytykset, flunssat ja valtavat vesisateet, äänenmenetykset, ylimääräiset tullimaksut, turbolenssit jne jeee!!! Mutta Italiaan silti haluaisin mennä ma... ja me, kolmelleen tai useammankin hengen kera, edelleen, kaikesta huolimatta!!! Lopuksi muutama kuva mahtavista maisemista säiden suosimana hetkenä.

Aloitus on vaikeaa...

Kumarramme tekniikan edessä ja yritämme uutta! Sukulaisten ja ystävien innoittamina myös me Elviira, Heikki ja minä Pirjo yritämme aloittaa blogiaikakautta!!!
Jotta opimme mestareiksi, aloituksemme on lyhyt mutta jatkoa seuraa varmasti. Joten hyvää viikonloppua!!!